Sain vihdoin ja viimein rakkaan läppärini takaisin käyttöön. Sen arkistoja sellaillessani löysin monia kuvia. Huomasin, kuinka paljon olenkaan muuttunut näinä vuosina. Itkin ja nauroin yhtäaikaa katsoessani kuvia. Milloin oli vihreät hiukset, punaisia raitoja tai rastat. Olen muutenkin pohtinut omaa muutostani. Mikä minua on muuttanut, vai olenko vain itse muuttanut itseäni. Ehkä olin ennen feikki. Tai ainakin ulkokuoreni. Sisältä olen aina ollut sama silmälasipäinen blondi...
Luulin, että muuttamalla hiustenväriä voin muuttaa muiden mielipidettä minusta. Voi kuinka väärässä olinkaan. Palattuani ns. normaaliin tyyliin, olen saanut paljon enemmän hyväksyntää. Nyt tunnen ystävieni näkevän minut sellaisena kuin olen. Tällöin he myös hyväksyvät minut omana itsenäni. Kauan se veikin, ennen kuin tajusin mitä olen. Mutta itsensä löytäminen on ollut kaikkien näiden arpien, kyyneleiden, valvottujen öiden, naurujen ja ihmisten arvoinen.
Piti vain palata siihen kuka olen oikeasti.. Enää en esitä olevani se, joka haluaisin olla. Olen vain minä ja jollain tavalla ylpeä siitä. Vaikka en tiedä pitäisikö olla ylpeä, mutta kait saan olla jos haluan. Mitään lisäämättä ja mitään peittelemättä, olen kokenut yhtä jos toista elämässäni, mutta loppujen lopuksi se on tehnyt minusta näin vahvan ihmisen. Vaikka en sitä ääneen sano, olen kiitollinen kaikille jotka ovat minua tukeneet ja auttaneet; En olisi mitään ilman teitä <3
21. tammikuuta 2013
4. marraskuuta 2012
Pitkästä aikaa
Heissan!
En ole kirjoittanut tänne ikuisuuteen. Nyt olisi taas aika ryhdistäytyä ja jatkaa. Näin alkuun ajattelin kertoa vähän kuulumisiani.
Elikkäs olen muuttanut pois nuorisokodista, elän nyt lähes normaalia perhe-elämää. Pitkästä aikaa tuntuu, että kaikki on suhteellisen hyvin. Kotona menee hienosti, arvet kädessä ovat kadonneet melkein kokonaan ja koulu sujuu. Hiljalleen alkaa taas palaamaan ote kynään ja kirjoittamiseen. Ainakin toivon niin.
Henkinen parantuminen on tuonut paljon uusia mietteitä, myös blogille uuden ulkoasun. Siitä huolimatta en lue ainoastaan pärjäämisestä kertovia kirjoja, usko todelliseen rakkauteen, en ole muuttunut paljoa. Sain ainoastaan vähän valoa elämään ja sen myötä uusia värejä siveltimeeni.
Tällähetkellä elämäni keskeisimpiä asioita ovat koulu ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen. Jälkimmäistä hankaloittaa se, että taas vaihteeksi on jalka paskana ja sen takia nilkutan kyynärsauvojen kanssa. Eli ei yhtään ylimääräistä kävelemistä. Ehkä talvi tuo tullessaan lumen ja pakkaset, ainakaan ei olisi niin harmaata ja synkkää.
En ole kirjoittanut tänne ikuisuuteen. Nyt olisi taas aika ryhdistäytyä ja jatkaa. Näin alkuun ajattelin kertoa vähän kuulumisiani.
Elikkäs olen muuttanut pois nuorisokodista, elän nyt lähes normaalia perhe-elämää. Pitkästä aikaa tuntuu, että kaikki on suhteellisen hyvin. Kotona menee hienosti, arvet kädessä ovat kadonneet melkein kokonaan ja koulu sujuu. Hiljalleen alkaa taas palaamaan ote kynään ja kirjoittamiseen. Ainakin toivon niin.
Henkinen parantuminen on tuonut paljon uusia mietteitä, myös blogille uuden ulkoasun. Siitä huolimatta en lue ainoastaan pärjäämisestä kertovia kirjoja, usko todelliseen rakkauteen, en ole muuttunut paljoa. Sain ainoastaan vähän valoa elämään ja sen myötä uusia värejä siveltimeeni.
Tällähetkellä elämäni keskeisimpiä asioita ovat koulu ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen. Jälkimmäistä hankaloittaa se, että taas vaihteeksi on jalka paskana ja sen takia nilkutan kyynärsauvojen kanssa. Eli ei yhtään ylimääräistä kävelemistä. Ehkä talvi tuo tullessaan lumen ja pakkaset, ainakaan ei olisi niin harmaata ja synkkää.
28. elokuuta 2012
Porkkanakakku
Hyvin yksinkertainen, mutta niin herkullinen resepti.
Pohja:
200g voita
2dl fariinisokeria
2 kananmunaa
200g raastettua porkkanaa
3dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
inkivääriä maun mukaan
2rkl kanelia
½dl hienoa sokeria
1dl mantelirouhetta
Kuorrute:
200g maustamatonta tuorejuustoa
1dl tomusokeria
½dl voisulaa
2tl vaniljasokeria.
1.) Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
2.)Voitele vuoka ja jauhota se kaurahiutaleilla tai korppujauhoilla.
3.)Sekoita vehnäjauhot, sooda, leivinjauhe, inkivääri, kaneli ja sokeri.
4.)Vaahdota rasva ja fariinisokeri. Lisää munat joukkoon yksitellen hyvin sekoittaen.
5.)Lisää jauheseos, porkkanaraaste ja mantelirouhe.
6.) Kaada seos vuokaan ja kypsennä uunissa n. 45min. Anna jäähtyä kunnolla.
Pohjan jäähtyessä ehtii hyvin tehdä kuorrutteen.
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja levitä pohjan päälle.
Pidä jääkaapissa ennen tarjoilua.
Kakun päälle voit halutessasi laittaa esim. mantelirouhetta.
Pohja:
200g voita
2dl fariinisokeria
2 kananmunaa
200g raastettua porkkanaa
3dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
inkivääriä maun mukaan
2rkl kanelia
½dl hienoa sokeria
1dl mantelirouhetta
Kuorrute:
200g maustamatonta tuorejuustoa
1dl tomusokeria
½dl voisulaa
2tl vaniljasokeria.
1.) Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
2.)Voitele vuoka ja jauhota se kaurahiutaleilla tai korppujauhoilla.
3.)Sekoita vehnäjauhot, sooda, leivinjauhe, inkivääri, kaneli ja sokeri.
4.)Vaahdota rasva ja fariinisokeri. Lisää munat joukkoon yksitellen hyvin sekoittaen.
5.)Lisää jauheseos, porkkanaraaste ja mantelirouhe.
6.) Kaada seos vuokaan ja kypsennä uunissa n. 45min. Anna jäähtyä kunnolla.
Pohjan jäähtyessä ehtii hyvin tehdä kuorrutteen.
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja levitä pohjan päälle.
Pidä jääkaapissa ennen tarjoilua.
Kakun päälle voit halutessasi laittaa esim. mantelirouhetta.
25. kesäkuuta 2012
Who am I?
Pidän ihmisistä, mutta en valehtelemisesta.
Olen sosiaalinen, mutta minussa ei ole on/off nappia.
En saarnaa jos teet virheitä, mutta kaikella on rajansa.
Joskus muutan mieltäni, en kuitenkaan koskaan sisintäni.
Voin olla cool, mutta sydämeni ei ole jäinen.
En ole hot, mutta minulla on lämmin sydän.
Minäkin olen joskus surullinen, en silti angstaa aina kun mieli on maassa.
Joskus olen iloinen ja pirteä, onko se esittämistä?
Jos minulla ei ole nälkä, olen laihiksella.
Mutta jos syön, olen läski.
Silloin tällöin haluan laittautua, olenko lissu?
Jos pukeudun kuten haluan, en miellä itseni huoraksi toisin kuin jotkut.
Pidän lapsista, en silti ehkä halua niitä ikinä.
Kun olen oma itseni, olen ainoastaan minä, en kukaan muu. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Olen sosiaalinen, mutta minussa ei ole on/off nappia.
En saarnaa jos teet virheitä, mutta kaikella on rajansa.
Joskus muutan mieltäni, en kuitenkaan koskaan sisintäni.
Voin olla cool, mutta sydämeni ei ole jäinen.
En ole hot, mutta minulla on lämmin sydän.
Minäkin olen joskus surullinen, en silti angstaa aina kun mieli on maassa.
Joskus olen iloinen ja pirteä, onko se esittämistä?
Jos minulla ei ole nälkä, olen laihiksella.
Mutta jos syön, olen läski.
Silloin tällöin haluan laittautua, olenko lissu?
Jos pukeudun kuten haluan, en miellä itseni huoraksi toisin kuin jotkut.
Pidän lapsista, en silti ehkä halua niitä ikinä.
Kun olen oma itseni, olen ainoastaan minä, en kukaan muu. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
28. toukokuuta 2012
Onko kesän pakko tulla jo nyt?
Kesä. Kaikkien (kamala yleistys) mielestä niin ihanaa. Aurinko paistaa, on lämmintä, voi kulkea pelkissä bikineissä, kavereinden kanssa on ihq hengailla rantsussa ja ruskettua.. Oikeasti kesä on aivan kamalaa! Otetaan esimerkiksi vaatetus minun ja muiden välillä.
Muut: Bikinit, minishortsit, toppi ja flipparit.
Minä: Mustat farkut, T-paita, huppari ja avokkaat tai skedetossut..
Ihmiset tuijottavat kun kuljen ulkona niin tummissa ja paksusissa vaatteissa.. Mutta en minä halua esitellä jalkojani tai käsiäni. Siitä saan kiittää monia asioita. Ensimmäiseksikin, vihaan itseäni. Tiedän olevani ruma ja vastenmielinen, mutta en kaipaa ihmisiltä enään yhtään kommenttia asiasta. Riittää että itse tiedän olevani ruma ja läski.
Miksen saisi olla rauhassa tälläinen kuin olen, ilman että jollain on siihen jotain sanottvaa?
Onko niin vaikeaa pitää se turpansa kiinni? Jos ei toisen ulkonäkö miellytä, ei tarvitse katsella. Ja jos on pakko katsoa, niin ainakin voi olla kommentoimatta! Eikö niin?
Kyllä minäkin mielelläni kulkisin kesäisissä vaatteissa ja keimailisin huolettomasti näyttäen sädehtivältä, mutta ei se vain mene niin. Itsetunto kun on sattunut katoamaan jo nelivuotiaana. Vaikka silloin tuskin tiedostin edes omaavani sellaista. Nyt sekin on riistetty, viety pois, revitty ja hukutettu. En nyt jatka vuodatusta enempää tästä aiheesta, joten siirrytään seuraavaan..
Kovasti ovat ihmiset toivoneet minun kertovan enemmän meikeistäni ja vaatteistani. Nyt en kuvia voi laittaa mutta toivottavasti pian voin. Pukeudun vähän miten sattuu, mutta yleisimmät yhdistelmät eri tilaisuuksiin ovat:
Arki: Farkut, t-paita, huppari ja skedetossut.
Juhla: Mekko, sukkikset, korsetti ja korkkarit.
"Siistit" vaatteet esim. Puolitutun sukulaisen luo mentäessä: Kauluspaita, (korsetti), hame ja neule.
En siis käytä paljoa college housuja tai varkkatakkia. Enemmänkin ihmiset sanovat vaatteitani epämukaviksi, mutta itse pidän paljon ns. ryhdikkäistä vaatteista jotka istuvat ja ovat kivoja.
Hauskaa kesän odotusta teille kaikille!
Ps. Toivepostausta en ole tehnyt, sillä haluaisin lisää toiveita ja ehdotuksia.
Muut: Bikinit, minishortsit, toppi ja flipparit.
Minä: Mustat farkut, T-paita, huppari ja avokkaat tai skedetossut..
Ihmiset tuijottavat kun kuljen ulkona niin tummissa ja paksusissa vaatteissa.. Mutta en minä halua esitellä jalkojani tai käsiäni. Siitä saan kiittää monia asioita. Ensimmäiseksikin, vihaan itseäni. Tiedän olevani ruma ja vastenmielinen, mutta en kaipaa ihmisiltä enään yhtään kommenttia asiasta. Riittää että itse tiedän olevani ruma ja läski.
Miksen saisi olla rauhassa tälläinen kuin olen, ilman että jollain on siihen jotain sanottvaa?
Onko niin vaikeaa pitää se turpansa kiinni? Jos ei toisen ulkonäkö miellytä, ei tarvitse katsella. Ja jos on pakko katsoa, niin ainakin voi olla kommentoimatta! Eikö niin?
Kyllä minäkin mielelläni kulkisin kesäisissä vaatteissa ja keimailisin huolettomasti näyttäen sädehtivältä, mutta ei se vain mene niin. Itsetunto kun on sattunut katoamaan jo nelivuotiaana. Vaikka silloin tuskin tiedostin edes omaavani sellaista. Nyt sekin on riistetty, viety pois, revitty ja hukutettu. En nyt jatka vuodatusta enempää tästä aiheesta, joten siirrytään seuraavaan..
Kovasti ovat ihmiset toivoneet minun kertovan enemmän meikeistäni ja vaatteistani. Nyt en kuvia voi laittaa mutta toivottavasti pian voin. Pukeudun vähän miten sattuu, mutta yleisimmät yhdistelmät eri tilaisuuksiin ovat:
Arki: Farkut, t-paita, huppari ja skedetossut.
Juhla: Mekko, sukkikset, korsetti ja korkkarit.
"Siistit" vaatteet esim. Puolitutun sukulaisen luo mentäessä: Kauluspaita, (korsetti), hame ja neule.
En siis käytä paljoa college housuja tai varkkatakkia. Enemmänkin ihmiset sanovat vaatteitani epämukaviksi, mutta itse pidän paljon ns. ryhdikkäistä vaatteista jotka istuvat ja ovat kivoja.
Hauskaa kesän odotusta teille kaikille!
Ps. Toivepostausta en ole tehnyt, sillä haluaisin lisää toiveita ja ehdotuksia.
14. huhtikuuta 2012
Toivepostaus- ideoita?!
Ajattelin tehdä toivepostauksen seuraavaksi. Nyt toivoisin teiltä ideoita ja toiveita aiheesta.
Aihe voi olla melkeinpä mikävaan esim.
- Vaatteet/Tyyli
- Musiikki
- Kirjat
- Ruoka
- Sisustus
Tai mitä ikinä keksittekään. Toki toiveidenne mukaan, voin tehdä video-,
valokuva- tai vaikka piirrustuspostauksen.
My blog´s future is in your hands.
Aihe voi olla melkeinpä mikävaan esim.
- Vaatteet/Tyyli
- Musiikki
- Kirjat
- Ruoka
- Sisustus
Tai mitä ikinä keksittekään. Toki toiveidenne mukaan, voin tehdä video-,
valokuva- tai vaikka piirrustuspostauksen.
My blog´s future is in your hands.
29. maaliskuuta 2012
Ikävä teitä kaikkii
Nyt meitä enää pelkkä ikävä yhdistää
jäi vain muisto mut ne pidän mä kynsissä
Oot muuttunu tähdeksi taivaanjäi vain muisto mut ne pidän mä kynsissä
et arvaa paljon sun tähtesi kaipaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)