Pidän ihmisistä, mutta en valehtelemisesta.
Olen sosiaalinen, mutta minussa ei ole on/off nappia.
En saarnaa jos teet virheitä, mutta kaikella on rajansa.
Joskus muutan mieltäni, en kuitenkaan koskaan sisintäni.
Voin olla cool, mutta sydämeni ei ole jäinen.
En ole hot, mutta minulla on lämmin sydän.
Minäkin olen joskus surullinen, en silti angstaa aina kun mieli on maassa.
Joskus olen iloinen ja pirteä, onko se esittämistä?
Jos minulla ei ole nälkä, olen laihiksella.
Mutta jos syön, olen läski.
Silloin tällöin haluan laittautua, olenko lissu?
Jos pukeudun kuten haluan, en miellä itseni huoraksi toisin kuin jotkut.
Pidän lapsista, en silti ehkä halua niitä ikinä.
Kun olen oma itseni, olen ainoastaan minä, en kukaan muu. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti