Sain vihdoin ja viimein rakkaan läppärini takaisin käyttöön. Sen arkistoja sellaillessani löysin monia kuvia. Huomasin, kuinka paljon olenkaan muuttunut näinä vuosina. Itkin ja nauroin yhtäaikaa katsoessani kuvia. Milloin oli vihreät hiukset, punaisia raitoja tai rastat. Olen muutenkin pohtinut omaa muutostani. Mikä minua on muuttanut, vai olenko vain itse muuttanut itseäni. Ehkä olin ennen feikki. Tai ainakin ulkokuoreni. Sisältä olen aina ollut sama silmälasipäinen blondi...
Luulin, että muuttamalla hiustenväriä voin muuttaa muiden mielipidettä minusta. Voi kuinka väärässä olinkaan. Palattuani ns. normaaliin tyyliin, olen saanut paljon enemmän hyväksyntää. Nyt tunnen ystävieni näkevän minut sellaisena kuin olen. Tällöin he myös hyväksyvät minut omana itsenäni. Kauan se veikin, ennen kuin tajusin mitä olen. Mutta itsensä löytäminen on ollut kaikkien näiden arpien, kyyneleiden, valvottujen öiden, naurujen ja ihmisten arvoinen.
Piti vain palata siihen kuka olen oikeasti.. Enää en esitä olevani se, joka haluaisin olla. Olen vain minä ja jollain tavalla ylpeä siitä. Vaikka en tiedä pitäisikö olla ylpeä, mutta kait saan olla jos haluan. Mitään lisäämättä ja mitään peittelemättä, olen kokenut yhtä jos toista elämässäni, mutta loppujen lopuksi se on tehnyt minusta näin vahvan ihmisen. Vaikka en sitä ääneen sano, olen kiitollinen kaikille jotka ovat minua tukeneet ja auttaneet; En olisi mitään ilman teitä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti