Hetki sitten soitin parhaalle ystävälleni. Emme ole bastiksiä, mutta läheisiä kumminkin. Olimme jo puolitoista vuotta sitten sopineet, ettei kumpikaan lähde tahallaan ennen toista. Nyt hän kuitenkin kertoi lähtevänsä pois luotani ikuisesti. Itkimme molemmat ja kerroin hänelle, kuinka paljon hänestä välitän, kuinka viimeeksi eilen istuin sillan kaiteella aikoen hypätä alas ja kuinka tulin alas kun ajattelin häntä.. Lopuksi hän kertoi minun olleen paras ystävä joka hänellä koskaan on ollut, sanoi vielä että moikka ja katkaisi puhelun. Nyt hänen puhelimeen ei saada yhteyttä ja pelkään hänen tosissaan lähteneen pois.
...toivon sinun jääneen tänne, edes hetkeksi vielä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti