Kurkotin kaiteen yli ja katsoin kaukaisuuteen. En kuullut mitään ääniä ympärilläni, oliko niitä edes? Nostin jalkani hittasti kaiteen yli. Ystäväni kirkuivat "Kata nyt alas sieltä! Älä tapa ittees!" Heilahdin eteenpäin, mutta en tippunut. Sofia haki minut ja kirosi miten oli saanut sydärin. Sekoilin koko illan ulkona. Minun olematon itsetunto kadotettiin kokonaan... Onneksi oli ihmisiä jotka välittivät minusta... oikeasti.
Kiitos teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti