Pain

Aivan, aivan, ota se veitsi käteesi.
Juuri noin.
Nyt aseta se siihen silleen mukavasti,
onhan nyt hyvä?
Onhan?
Oletko valmis? Se kirpaisee vain vähän,
viillä.
Juuri noin, hyvä tyttö!
Älä, älä, älä laita kättäsi siihen, anna sen
valua.
Katso kuinka nätisti se valuu, kuinka valo heijastuu
sen punaisesta pinnasta.

                        -Sulkakynä

-Painoin terän vasten ihoani kevyesti. Painoin lujempaa ja vedin sitä vaaka suunnassa. Tunsin viiltävää kipua ja kuinka veri alkoi pulppuamaan viillosta. Se oli punaista ja kaunista. Tiesin sen maistuvan hyvältä. Nostin terän ja peilasin siitä itseäni, veripisaroiden välistä näin kuinka ruma olin. Voi miten häpesinkään itseäni, olin aina tehnyt niin! Painoin terän uudestaan entistä lujempaa vasten kättäni ja viilsin. Nautin kivusta aivan suunnattomasti. Nautin kun pystyin muuttamaan ahdistuksen fyysiseksi ja sitä kautta purkamaan ja tuntemaan sen. Ei miksi minä taas tein näin, minunhan piti lopettaa, juuri kun käsi oli suhteellisen siisti, myt se on taas verinen ja täynnä avonaisia haavoja. Noh, enään ei ole mitään menetettävää tämänkään asian suhteen, joten ei sen väliä vaikka koko käsi amputoitaisiin, niinkuin joskus mietittiin.