Katsoin katolle. Näin sen kenet odotinkin näkeväni. Naisen, jolla on tummat pitkähköt hiukset ja vaaleansininen pyyhe ympärillään. Hän on vainonnut minua jo jonkin aikaa. Pelottavaa eikö totta?
Makasin sängyssä ja ajattelin, kunnes tunsin kynnet säärelläni, ne repivät ihoni hajalle ja tunsin kuinka veri valui pohkeisiin. Äkkiä käsiä oli useita ja ne kiskoivat minua sänkyni alle. Ne olivat liian voimakkaita jotta olisin voinut vastustaa.
Kuulin outoa puhetta. En ollut kuullut sitä aiemmin, mutta ymmärsin sitä selkeästi. Ufot puhuivat minulle. Ne liikuttivat kättäni ja pian hahmotin piirroksen olevan siuunnitelma. Näin kuinka maahan osui vihreitä ja punaisi laser.säteitä. Minulta meni jalat alta ja aloin vääntelehtiä hallitsemattomasti (Aivan kuten leffassa - Riivattu) Ne aikovat hyökätä maahan! Mitä minä teen?!
Tällä kadulla, tässä kulmassa
Viikko sitten mä näin varmaan enkelin
Etsit ruuhkasta nyt niitä kasvoja
Mä joka päivä palaan tänne takaisin
Usein hänet nään mut aina häviää
En kiinni saa, en kiinni saa
Hän katoaa kuin ois harhaa
En luovuttaa voi kuitenkaan
Vielä mua kutsuu, ympyrä sulkeutuu
Kolme tuntia, vahtinut katua
Välillä mietin, mä oon itse hukassa
Vääriä kasvoja, vääriä katseita
Ja samassa näen hänet taksijonossa
Tien yli juoksen, mut hän on jo kadonnut
-Petri Munck- Ympyrä sulkeutuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti