Pitkästä aikaa taas....
Paine pääni sisällä kasvaa,
tuntuu etten pysty enään jatkaa.
Näkymätön vanne päätä kiristää,
silti pitää feikka et ei mul oo hätää.
Mä tiedän et mun paikka ei oo täällä,
ehkä se on taivaalla pilven päällä.
Ei mulla oo ketään jolle voisin puhua,
ei oo ystävää jolta saisin apua.
Yksin tämä on liian raskasta kantaa,
pian joudun otteeni irrota antaa.
Ei oo enään muuta sanottavaa kuin,
kiitos siitä kaikesta mitä sulta sain
ja hyvästi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti