Tämän luukun omistan rakkaalle edesmenneelle ystävälleni.
Hän menehtyi 20.11.11.
Illalla puhuimme tulevaisuudesta, kuinka pian voimme olla vapaita..
Aamulla häntä ei ollutkaan. Hän oli nukkunut pois. Itsemurha ei ole oikein..
Miksi hän tappoi itsensä? Mitä minä tein väärin? Olisinko voinut estää sen?
Jään kaipaamaan häntä paljon. <3Tämä muistuttaa sinusta.. se saa minut surulliseksi aina uudelleen ja uudelleen..
Lohdukseni tiedän, että tapaamme kun minun aikani tulee mennä parempaan paikkaan.
Jossa kukaan ei voi satuttaa, kukaan ei voi erottaa meitä enään. Ja kaikki on paremmin.
Kirjoittaessani tätä, vuodatan kyyneleitä. Sitä on vaikea käsittää, että rakasta ystävää ei enään ole..
Annathan minulle anteeksi, etten ollut parempi ystävä? Me näemme vielä rakkaani. Siihen asti.
Rest In Peace Rakkaani <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti