-Ei mä en saa!
-Kyllä sä nyt saat. Se tekee hyvää sulle. Koe se nautinto.
-Mut mä en halua!
-Kyllä sä nyt haluat!
Taistelin pitkään itseäni vastaan, mutta annoi periksi. Tein sen taas, annoin veren virrata kädestäni. Tunsin heikotusta. Olin rauhallinen. Lähes onnellinen. Kipu loppui, haavat eivät vuotaneet enään, palasin todellisuuteen.. Petyin. Tämä ei vieläkään anna pitkää helpotusta.
_____________________________________________________________________________________
Hän nukahti syliini.. ikuisesti. Kannattelin hänen ruumistaan käsivarsillani. Itkin hiljaa. Hän oli joskus ollut minulle todella tärkeä. Ja on vieläkin. "Anna anteeksi etten pystynyt parempaan." kuiskasin. Hän on nyt poissa. En vieläkään voi uskoa sitä, en tahdo. Haluan ajan takaisin, kun hän vielä oli luonani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti